Historia

Hyvän elämän puolesta - eilen, tänään, huomenna.

Diakoniatyö orastaa Viipurissa

Viipurin diakonissalaitoksen syntyyn vaikuttivat monet syyt, mutta painavin niistä oli lähimmäisen avun huutava tarve. Suomessa elettiin joukkoköyhyyden aikaa. Tapahtumien kulkua kiiruhtivat katovuodet, jotka avasivat kaikkien silmät näkemään hädän laajuuden ja laupeudentyön välttämättömyyden.

Saksalainen filantrooppinen toiminta levisi Viipuriin eri tavoin ja erityisesti niiden sisarten välityksellä, jotka olivat tulleet käynnistämään Saunalahden orpokodin toimintaa ja tekemään työtä kärsivien ja kuolevien parissa. Kuuluisin näistä saksalaisista sisarista oli diakonissa Auguste Köhler. Hänen ensivaikutelmansa kertoo silloisista oloista: "Ahtaissa tiloissa kehnoilla olkivuoteilla virui 19 vaikeasti sairasta, enimmäkseen kuolevaa lasta. Eräällä vuoteella oli ruumis, pikemminkin neljätoistavuotiaan tytön luuranko. Minut valtasi tämän nähdessäni ja tuntiessani kauhean löyhkän huoneessa suorastaan kauhu ja mitä syvin sääli. Sydän oli pakahtua nähdessäni, kuinka lapset mätänivät vielä eläessään. Ja kun he kuolivat, asetettiin kohta heidän vuoteilleen uusia lapsia."  Hankalimmaksi työksi näytti sisar Augustelle kuitenkin muodostuneen taistelu syöpäläisiä vastaan. Hän kertoo, miten yksi viikko käytettiin täiden ajamiseen lapsista, toisella erikoistuttiin luteiden hävittämiseen. 

Viipurin diakonissalaitoksen perustaminen

Viipurin diakonissalaitoksen perustaminen edellytti yhtäältä ihmisiä, jotka olivat syttyneet kärsivien asialle ja toisaalta rahaa heidän käytettäväkseen. Tällaisia ihmisiä oli Hackmanin suvussa ja rahansakin he halusivat panna lähimmäisten auttamiseen. Leskeksi jäänyt Marie Hackman oli tyttärineen muuttanut Saksaan ja joutui siellä kosketuksiin Dresdenin diakonissalaitoksen kanssa. Hänen tyttärensä Olga Hackman alkoi tuntea suurta vetovoimaa laupeuden työhön ja pyrki Dresdenin laitoksen oppilaaksi. Ennen tätä ratkaisua hän oli kokenut hengellisen murroksen.

Sylvesterin iltana hän oli ollut eräässä perheessä tanssiaisissa. Illan kuluessa hänen sydämensä oli ollut levoton ja hän oli lähtenyt kesken juhlien kotiin. Kotiin palaavalle tyttärelle äidin sanat "Olet viettänyt aikasi huonosti" olivat pisto sydämeen. Tytär otti rukouskirjansa ja se kädessään pyysi armoa ja anteeksiantamusta, koska oli siirtynyt uuteen vuoteen laulun ja karkelon tahdittamana ja vetänyt päälleen kirouksen eikä siunausta. Tuona yönä Jumalan armo valtasi hänet ja hänelle alkoi vähitellen selvitä elämäntehtävä köyhien, sairaiden ja pienten palvelemisessa.

Tämä uskollisuuden tie kesti vain lyhyen aikaa. Kohta apudiakonissaksi päästyään hän kuoli. Hän ei ehtinyt palvella, mutta satoa korjattiin Viipurissa. Sisar Olgan ja Viipurin saksalaisen seurakunnan rahoilla perustettiin Hackmanin suvun suomalaiseen kotikaupunkiin, Viipuriin, diakonissalaitos. Perustavan kokouksen pöytäkirjassa oli toivomus: "Herramme Jeesus Kristus, jonka kunniaksi tämäkin työ on koituva, antakoon sille parastansa, henkensä siunauksen."

Monipuolista toimintaa

Diakonissalaitos Saunalahdessa vihittiin käyttöön mikkelinpäivänä 1869. Pietari-Paavalin kirkossa pidetyn jumalanpalveluksen jälkeen juhla oli Saunalahdessa orpokartanossa. Sanomalehdet eivät silloin kertoneet tapahtumasta mitään. Ensimmäiseksi johtajattareksi kutsuttiin saksalainen Amalie Fröhlich, joka ei osannut suomen kieltä, mutta osasi kuitenkin sitä kieltä, jolla tuli ymmärretyksi. Se oli iloinen rakkaus liittyneenä alttiiseen palvelemiseen.

Diakonissalaitoksella oli kaksi tehtävää. Toinen oli hoitaa sairaita, pitää huolta köyhistä, hyljätyistä ja kodittomista. Toinen oli kasvattaa diakonissoja apostolisen kirkon hengessä. 

Diakonissalaitoksen hoitotyö ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella oli varsin vilkasta avo- ja laitostyötä. Auttamistehtävään koulutetut sisaret olivat vuosikymmenien aikana tuttu näky Viipurin kaduilla.

 Diakonissalaitoksen toimintaa ohjattiin saksalaiseen tapaan selkeillä säännöillä. Diakonissalaitoksen perustamisvaiheessa  oli päätetty  laitoksen säännöistä. Sisarkodin sisäistä elämää varten oli omat sääntösä,  jossa oli  erillinen lukunsa diakonissan kutsumuksesta.

Turvattomien lasten huolto jatkui monimuotoisena Viipurissa, sairaalatyö aloitettiin, naisvangeille perustettiin turvakoti, työ vanhusten parissa alkoi, seurakuntadiakonia aloitettiin, osallistuttiin humanitääriseen toimintaan Turkin sodassa. Rakkaus näytti keksivän yhä uusia ja uusia toimintamuotoja.  Edellä kuvatun toiminnan lisäksi laitoksella virisi lähetysharrastus. Sisar Hildi Hallberg lähti lähetystyöhön Intiaan. Kansainvälisiä yhteyksiä harrastettiin. Vaatimattomissa oloissa toiminut diakonissalaitos ylti jossakin huipputasolle. Vuosisadan alussa perustettu silmäsairaala oli aikanaan koko maan johtava silmäsairaala.

 

Sisarkoulutusta aloitetaan

Sisaroppilaiden rekrytoinnissa oli vaikeuksia. Syynä vähäiseen oppilasmäärään oli se, ettei uudenaikaista naisdiakoniaa vielä tunnettu. Työ laitoksissa oli lisäksi kovaa ja kuri ankaraa. Myös sisarelämän ulkonaiset muodot tuntuivat vaikeilta.

Sivistyneitten kotien tyttäret olisivat selviytyneet kielen puolesta saksaa puhuvan laitoksen johdon kanssa, mutta tulijat olivat kuitenkin työläis- ja talonpoikaiskodeista. Pääsyvaatimuksetkin olivat melkoiset. Diakonissalla piti olla elävä usko, vilpitön rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen. Sen piti näkyä kristillisten hyveitten harjoittamisessa. Ennen kaikkea he vaikuttivat lempeällä ja kärsivällisellä olemuksellaan. Erityisenä hyveenä pidettiin nöyryyttä, taloudellisuutta, laupeutta sekä kuuliaisuutta laitoksen säännöille ja määräyksille.

Elämänmuotokin oli määrätty. Diakonissa oli naimaton. Hän sai elatuksensa laitokselta. Työstään hän itse ei saanut korvausta. Diakonissalaitos oli hänen kotinsa, Mutterhaus. Sisar oli kotinsa tytär. Koulutus tapahtui mitä ilmeisimmin laitoksen arjen töissä ja hengellisissä harjoituksissa.

Ensimmäinen Diakonissa vihitään

Pääsiäisenä 1870 otettiin Viipurin diakonissalaitoksella juhlallisesti vastaan ensimmäinen oppilas. Hän oli saksalaisen ilmeisesti Pietarissa toimineen ravintoloitsijan 1845 syntynyt tytär Mathilda Hoffman. Hän oli aikaisemmin hoitanut orpokodin taloutta, ja laitos oli hänelle tuttu. Hän oli ensimmäinen Suomessa vihitty diakonissa.

Näky Pietari-Paavalin kirkossa oli varmasti vaikuttava. Arvokkaassa diakonissan puvussa alttarin edessä seisova ja polvistuva nuori viipurilaisnainen.

Mathilda Hoffman suoritti elämäntyönsä pääasiassa laitoksen taloudenhoidon tarjoamissa tehtävissä. Hän sai elää laitoksen vaiheissa pitkälle tämän vuosisadan puolelle. Hänen elämänsä sammui vanhuuden heikkouteen tapaninpäivänä 1921. Diakonissana hän oli 52 vuotta. 

Vuoden viimeisen illan hämärtyessä sisarjoukko saatteli sisar Mathildan Sorvalin saksalaiselle hautausmaalle.

Pietari-Paavalin kirkko Viipurissa

Viipurin merkitys

Vanha Viipuri sai olla mukana 1800-luvulla virinneessä filantrooppisessa liikkeessä. Tämän liikehdinnän kaunis kukka oli Viipurin Diakonissalaitos. Sen syntyminen ja toiminta olivat samalla kappale Viipurin historiaa. Karjalan vanhan pääkaupungin kunniakkaat perinteet velvoittavat meitä tänään Lahdessa.

Sisar Mathilda oli ensimmäinen lenkki lähes tuhantisessa Viipurin ja Lahden sisarten ketjussa. Herra antoi hankkeelle parastansa, Henkensä siunauksen. 

Viipurissa diakonissalaitoksen toiminta jatkui 70 vuotta uskollisena alkuperäiselle työnäylle.
Talvisota katkaisi toiminnan Viipurissa. Viipurista lähdettiin talvisodan ensimmäisinä päivinä. Evakkotaival alkoi laitoksen kirkossa vietetyn ehtoollisen jälkeen. Matkaeväänä olivat sanat (1. Kun 19,7) : "Nouse ja syö, sillä muutoin käy matka sinulle liian raskaaksi." Helmikuun 14. päivä 1940 merkitsi laitokselle tuhoa ja hävitystä. 

Tästä hävityksestä kertoo sisar Hilja Talvinen "Jopa jyrähti meilläkin. Osuma tuli varsinaiseen sisarkotiimme. Siihen vaaleaan, matalaan ja pitkään puurakennukseen. Mutta ei riittänyt yksi täysosuma, tuli pommeja oikein runsaasti ja pian koko rakas kotimme oli ilmiliekissä, se rakennus, jossa oli sisätautisairaala, kymmeniä vuosia toiminut ja nyt oli asuntona. Siellä paloi kotimme kaikkine muistoineen ja irtaimistoineen. Päivähuone, ruokasali ja meidän oma kirkkosalimme. Siellähän olimme monta kertaa polvistuneet Herran pöytään....Siinä luhistuivat seinät, joiden sisällä oli rukoiltu, taisteltu, suunniteltu pienestä alusta suureksi kasvanutta Viipurin Diakonissalaitosta....Tuli ilta....Suuri valtava hiillos osoitti sisarkotimme paikkaa. Kaikki ikään kuin häipyi pois."

Uusi alku mastojen juurella

Diakonisalaitos löysi uuden kotipaikan Lahdesta, kuten niin monet muutkin viipurilaiset.
Jo heinäkuussa 1940 ostettiin Rudolf  Veltheimin talo Tapionkatu 6, jossa avattiin uusi sairaala. Ensimmäiset potilaat tulivat jo syyskuussa. Sairaalan ylilääkäriksi nimitettiin seuraavana vuonna prof. Signe Löfgren. 

Kaupunki luovutti sisarkodiksi viereisen puutalon. Tässä uudessa tilanteessa johtaja kirjoittaa: "Pyytäkäämme, että voisimme elää uudessa kodissamme uudessa puvussa, joka on sydämellinen armahtavaisuus toinen toisiamme kohtaan."

Poimintoja matkan varrelta

Lahden Diakoniasäätiön perustava kokous Viipurissa 2.3.1869
Diakonissalaitos vihittiin 29.9.1869.
Ensimmäiseksi johtajattareksi valittiin Amalie Fröclich. Monipuolinen avo- ja laitoshoitotoiminta alkoi välittömästi. Toiminnan piiriin kuuluivat lapset, sairaat, orvot, naisvangit, vanhukset.
Ensimmäinen diakonissaoppilas 1870
Ensimmäisen suomalaisen diakonissan (Mathilda Hoffman) vihkiminen 1.9.1872
Kolme sisarta Venäjän ja Turkin sodassa 1877
Ensimmäinen sisar seurakuntatyöhön 1896
Silmäsairaala 1902 1905
Viipurin Diakonissalaitoksella avattiin "Professori G. J. Strömborgin silmäklinikka"
Ensimmäinen johtaja Uno Nordström 1911
Sairaalarakennus 1931
Sisar Hildi Hallberg lähetystyöhön Intiaan 1927
Evakkotaival Viipurista 1.12.1939
Pommitus hävitti osan laitosta 14.2.1940
Päätös siirtyä Lahteen 9.7.1940
Ensimmäinen silmäpotilas Lahdessa 23.9.1940
Ensimmäinen sisarvihkimys Lahdessa 1941
Sisarkoti Vuorikadun tontille 1945
Sairaalarakennus 1950
Vajaamielisten päivähoitotoiminta 1963
Vanhainkoti- ja juhlasalirakennus 1964
Silmälääkäri professori Signe Löfgren siirtyi eläkkeelle 38 vuoden työrupeaman jälkeen 1967
Oman sairaalatoiminnan 100-vuotistaival päättyi 1972
Vuokratalo ja opistorakennus 1978
Tutkimuslaitos, röntgen ja laboratorio 1972,
fysikaalinen hoitolaitos 1978
Sotainvalidien veljeskoti 1.4.1985
Sotainvalidien veljeskodin laajennus 1.3.1989
Ammattikorkeakoululupa 1991,
asuin- ja palvelukeskus Teemuntalon rakennus aloitettiin 1991.
Teemuntalon toiminta käynnistyi 1.4.1992.
Ammattikorkeakouluopetus aloitettiin 10.8.1992.
Palvelukoti Betel 30 vuotta 29.10.1994
Lahden ammattikorkeakoulu vakinaistettiin 15.6.1995.
Vakinainen ammattikorkeakoulu aloitti 1.8.1996.
Teemuntalon dementiayksikön laajennus valmistui 30.11.1997
Palvelukoti Betelin peruskorjaus aloitettiin elokuussa 1996.
Peruskorjaus valmistui 30.8.1997
Diakonialaitoksen Lääkäriasema aloitti toimintansa 1.2.1997
Diakonialaitoksen Silmäklinikka aloitti toimintansa 12.5.1997
Diakonialaitoksen Silmäpoliklinikka aloitti toimintansa 27.10.1997
Viipurin katulasten huoltokoti DIKONI aloitti toimintansa 3.6.1997
Päätös Diakonia-ammattikorkeakouluun siirtymisestä tehtiin 9.11.1998
Sairaalatoiminta Diakonialaitoksella loppui 31.12.1998
Päärakennuksen (ent. sairaalarakennus) peruskorjaus valmistui 31.12.1999
Mathilda-koti aloitti toimintansa 3.1.2000
Vuokratalon peruskorjaus valmistui 30.6.2001
Päiväkoti Teemula aloitti toimintansa 1.8.2001